Hei satunnainen vierailija! Tahdoin perustaa blogin, jossa saan hehkuttaa kappaleita, joista pidän. Matkan varrella löytyy uutuuksia, taskussa on jo satoja ennestään. Musiikki saa ihmisen tuntemaan asioita, ja näitä tunteita puran virtuaalipaperille. Hoplaa, tästä se lähtee! Ulkoasu on vielä vähän hakusessa, mutta abide with me.
(Minulla on myös toinen blogi, jossa keskityn omaan naamaani. Tämä on paikka, jossa keskityn sieluuni.)
Ensimmäinen kappale on David Bowien "Heroes."
Se on se hetki, kun ajaa autolla ikkunat auki, parhaiden kavereiden kanssa, vauhtia on vähän liikaa ja tuntuu, kuin nousisi lentoon. Olo on vapaa ja nuori, mutta pohjalla sykkii haikeus. Lyriikat muistuttavat hetkien katoavaisuudesta. Viimeistään c-osassa on selvää, että tässä ollaan vain tämän päivän, ja vain sillä on oikeastaan merkitystä. Eikä me olla mitään, ja silti kaikki. Talla pohjaan, huudetaan ja annetaan tien viedä ja maisemien vilkkua ohi.
Though nothing, will keep us together
We could steal time,
just for one day
We can be Heroes, for ever and ever.
Heroes nostattaa jalat maasta ja tuntuu tuulelta hiuksissa. Tuoksuu pakkaselta ja bensalta.
(Minulla on myös toinen blogi, jossa keskityn omaan naamaani. Tämä on paikka, jossa keskityn sieluuni.)
Ensimmäinen kappale on David Bowien "Heroes."
Se on se hetki, kun ajaa autolla ikkunat auki, parhaiden kavereiden kanssa, vauhtia on vähän liikaa ja tuntuu, kuin nousisi lentoon. Olo on vapaa ja nuori, mutta pohjalla sykkii haikeus. Lyriikat muistuttavat hetkien katoavaisuudesta. Viimeistään c-osassa on selvää, että tässä ollaan vain tämän päivän, ja vain sillä on oikeastaan merkitystä. Eikä me olla mitään, ja silti kaikki. Talla pohjaan, huudetaan ja annetaan tien viedä ja maisemien vilkkua ohi.
Though nothing, will keep us together
We could steal time,
just for one day
We can be Heroes, for ever and ever.
Heroes nostattaa jalat maasta ja tuntuu tuulelta hiuksissa. Tuoksuu pakkaselta ja bensalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti