torstai 28. tammikuuta 2016

3. Joose Keskitalo - Kerubi kosketti huuliani

Entä jos suhtautuisin kuolemaan ystävänä ja hellänä rakastajana? Entäs jos Jumala onkin kaikkialla, hautausmaalla ja sen hongissa?


"Kerubi kosketti huuliani" vie katarttiseen mielentilaan, jossa nähdään näkyjä ja samalla kuullaan rauhallisten puiden huminaa. Ja elämän ja kuoleman rajan takana Tuonelan joesta noustaan ylistämään Jumalaa. Suussa maistuu makealta ja ilmassa tuoksuu suitsutussavu. Näky kieppuu ja pian katse on puiden latvoissa. Ja pian yhdyn niiden lauluun.

"Pyhä pyhä, pyhä Herra Sebaot,
ja hongat ne huojuu."

Ajatus siitä, että männyt huojuvat vain ylistääkseen Jumalaa on tavattoman kaunis. Pian näky on ohi, mutta hautausmaan maa on pehmeä ja auringon lämmittämien neulasten tuoksu sekä lintujen liverrys tuudittavat rauhalliseen uneen, jossa nähdään jo edeltä menneitä, hautausmaan tuttavia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti